Provinssi 2011

Olen ihan täysin unohtanut hehkuttaa provinssista, jossa olin siis vain sunnuntaina - ette ikinä arvaa keiden takia.

Okei, koko viikonloppu oli aikamoista menoa lauantaista eteenpäin. Aamusta käytiin perheen kanssa shoppailemassa Tampereen lähellä koska Renarde ei pidä Tampereesta. Sori. Tein ihan kivoja löytöjä, uudet uikkarit (pitkästä aikaa kokouimapuku eikä bikineitä! En jaksa edes yrittää ottaa kuvaa koska se on musta), Mikki-laukku, iso raitapaita ja alennuksesta kauluspaita. Niin ja kukkakengät. Niiiin ja korvikset. Oli muutakin mutta sitten aletaan mennä jo liian pieniin vaatteisiin.

Niin ja iso ruususormus

Mutta en vielläkään löytänyt niitä korkeavyötäröisiä koko mustia farkkuja, lähellä oli, mutta ei. Kuitenkin ihan kannattava reissu. Illemmalla ajeltiin kämpille, suoraan suihkuun ja siitä matka jatkui Konnan (Räsähtikö kilpesi rikki? -> Kilpikonna -> Konna + rimmaa nimesi kanssa) mummolaan. Voi niitä muistoja, muurahaiset varpaiden välissä ja huuliharpun "soitto" mansikkamaalla. Siellä hetken naposteltuani matka jatkui Konnalle. En muista sieltä oikeastaan muuta kuin että nauratti paljon ja että aamulla hävetti kun olin taas nukahtanut kesken jutun. Konna on siitä paras ettei se ainakaan sano loukkaantuneensa siitä. Mun pitäisi alkaa seisomaan lattialla niin en voisi nukahtaa!

Anyway. Aamulla oli jo sellainen "kusen kohta housuun kun jännittää niin perkeleesti" olo ja heräsinkin tunnin ennen Konnaa, mikä on toisaalta ihan hyvä ettei hänen tarvitse nähdä kun nukun silmät auki... Se ei ole kaunis näky. Uskoisin. ANYWAY, olin aamulla siis yksin hereillä, muut olivat joko nukkumassa tai sitten töissä ja minä... no minä olin hyppimässä trampoliinilla. Söin hitaasti leivän ja pesin hampaat ja meikkasin. Oli outoa olla toisen asunnossa niinkuin olisi yksin kotona! (Oho, nyt paljastin mitä tein)

Noh, kun Konnakin oli herännyt aloimme tarkastella Provinssi-sunnuntain aikatauluja ja sunnitelmamme oli pyöriä ympäriinsä Volbeatiin asti ja jäädä sitten päälavan eteen. Jättimäinen pringlespurkki olisi tapaamispaikkamme, kuten ohjeissa sanottiin.

Kahden aikoihin lähdimme matkaan ja vähän myöhemmin alkoi kaatosade, wuhuu! No se hellitti kun pääsimme alueelle mutta kumminkin. Jonotus oli aika tuskaista. Etenkin vessajonossa, kun jonottaa kaiken lisäksi kamalan kauan päästäkseen vessaan jossa on lukko rikki. Sen ymmärtäisin jos se olisi hieno ja puhdas ja kiiltävä ja tuoksuisi ruusuilta mutta ei. Siellä oli hämähäkki. Siinä vaiheessa toivoin että olisin uros sukupuolen edustaja ja voisin vain seurata muita ja kusta huussin viereen. Sehän olisi ollut vain "pikku huti".

Hetkinen, selitinkö mä juuri vessareissustani?

Kun päästiin sieltä Helvetin Huussista, minä ja Konna jäimme katsomaan Jukka-poikaa (jota moneen kertaan sanoin Jukka-Pekaksi, anteeksi) vaikkei kumpikaan oikeastaan kuuntele kyseistä bändiä. Livenä se kuitenkin kuulosti mukavalta, rentoa ja kesäistä ja yleisö oli ihailtavan rentoa (en tiennyt viellä silloin että se olisi kaikkein rennoin hetki päälavan edessä). Onneksi kappaleissa laulettiin lähes koko ajan samaa niin sanatkin oppi nopeasti. Pieni häiriö tekijä oli se kun tungin sormeni jonkun miehen suuhun mutta ei se kauheasti häirinnyt. Öhm. 

Sitten siirryimme vähän eteenpäin koska ajattelimme katsovamme Volbeatin ja hakea sitten juotavaa. Ja luulimme että silloin oli ahdasta. Voi kokemattoman typeryyttä. Volbeatkin on vähän sellainen bändi mitä kumpikaan ei kuuntele mutta mitä kumpikaan ei kuitenkaan vihaa. Yritimme siis olla mahdollisimman paljon mukana vaikka moni tosifani varmaan mulkoilikin meitä murhaavasti vähän taaempaa "Mä olisin halunnut olla noin edessä". 

Volbeat loppui muutaman hetken kestäneen, armottoman mätön jälkeen ja meidän oli tarkoitus hakea vesipisteeltä vettä. Emme päässeet. Ihmiset alkoivat tunkea aina vain eteenpäin emmekä viitsineet Konnan kanssa lähteä astumaan ihmisten päälle joten jäimme sinne. Se kyseinen kohta ei ollut ehkä paras mahdollinen. Edessämme oli pitkä mies jolla oli reppu, jossa oli kannettava tuoli, jossa oli metalliset, kokoontaitettavat jalat. Se oli Reppumies. Hänen lisäkseen edessämme oli kaksi pitkä hiuksista ja muutenkin pitkää poikaa joista toisella oli rastat. Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään rastoja vastaan - etenkään jos ne ovat hyvin hoidetut ja niin söpön pojan päässä - mutta kuulette pian miksi halusin mainita sen erikseen. Taaksemme ilmestyi myös pitkiä jätkiä, mutta heistä oli ehkä enemmän hyötyä. 

Yli tunnin, melkein kahden, odotus oli melko puuduttavaa, en pystynyt liikuttamaan enää jalkojani koska tila oli niin onneton ja minulla oli sairas jano. Luoja kiittäkööt järjestäjiä ja niitä söpöjä poikia siinä edessä jotka helpottivat janoani antamalla vettä. Ja piru perikööt sen tupakoivan ruotsalaisen joka joi Konnan vedet. Siinä odotellessa aloin huomata miten paska paikka se todellisuudessa oli. Ympärillämme oli vain pitkiä ihmisiä ja aloimme jäädä puristuksiin. Eikä se Reppumiehen tuoli tuntunut kivalta naamaa vasten. 

Esiriippu nostettiin paikoilleen ja koko paikka alkoi jännittyä, vähän samallalailla kuin joku vieteriukko, pikkuhiljaa, valmiina loikkaan. Näin siinä vaiheessa ihan hyvin lavalle ja jännitin niin perkeleesti. 

3

2

1...

Verho laskeutuu ja kaikki villiintyvät ja prison song lähtee käyntiin 

ja... 

No Renarde ja Konna eivät nää enää mitään. Edessä seisovan söpön jätkän rastat paukahtelevat silmilleni ja alan vihata niitä ja takana olevat vyöryvät hyppien päälle samalla kun ah, niin ihana Reppumies tuntuu peruuttavan eikä hypi. Jäämme siis puristuksiin. Muistelen mitä Provinssin sivuilla sanottiin aiheesta:

"Vältä tiiviitä väkimassoja, jos tunnet olosi epämiellyttäväksi ahtaissa paikoissa. Lavanedustat, erityisesti Päälavan, ovat paikkoja joissa yleisömassan paine voi kasvaa nopeastikin ja tilanne kehittyä tukalaksi.

Jos kuitenkin joudut ruuhkaan tai paineeseen, säilytä malttisi. Älä vastusta liikettä, mutta tilanteen hellittäessä hetkeksi, pyri poispäin. Yritä kaikin tavoin säilyttää tasapainosi. Käytä reilusti ääntäsi saadaksesi muiden huomio. Festivaalihenkilökunta ja muut festivaaliyleisössä auttavat Sinua."

Kokeilen sanoa jotain ja huomaan että keuhkoni ovat tyhjät ja ajattelen että kuolen. Ei ole tilaa pyrkiä poispäin eikä henkilökuntaa ole missään. Ja sitten takanani oleva - tai en tiedä missä vaiheessa, mutta jossain kumminkin - mies vetää minua kauemmas Reppumiehestä (jossa minä ja Konna nyt roikumme kiinni) ja minulla on taas tilaa hengittää ja pääsin mukaan liikkeeseen. Sen jälkeen pystyin jo nauttimaan konsertista enemmän ja 

se

oli

ihan

über

upeaa.

En kuitenkaan osaa kertoa sen enempää, etenkään loppuvaiheessa en tuntunut olevan todellisuudessa ollenkaan mukana. Tuntui kuin olisin ollut pilvessä, sydämeni hakkasi Shavon basson tahtiin ja Serjin housuissa roikkuva apina (...älä kysy) sai minut nauramaan. Daronin hieman levottomat silmät saivat minut lähes kyyneliin, okea puppyface ja John... no en nähnyt Johnia. Ei enää haitannut jos joku vähän tönäisi, opin menemään massan mukana ja luotin siihen että takana oli aina joku joka otti vähän vastaan. Yhteishenki oli niin hieno ja... ah. Päähän tuleva tavarakaan ei enää haitannut niin paljoa ja melkein toivoin että joku kaataisi vettä päälleni (aikaisemmin se sai hermostumaan). 

Tai sitten joku poltti vieressäni pilveä ja sain höyryistä osani.

Koko homma päättyi sugariin

jota olin odottanut joulusta asti. Se oli niin hienoa, yleensä mietin "voi ei miltähän toi mun riitasointu kuulosti" mutta siellä ei kiinnostanut, ei siellä kukaan kuunnellut miten joku muu lauloi. SUGAR!

Viellä oli kuitenkin jonotus ulos alueelta enkä koskaan osannut odottaa sen olevan niin perseestä. Sen osasin arvata että keikalla meno olisi rankkaa mutta se jono oli aivan käsittämätön. Ei tilaa, ei mahdollisuutta kävellä edes läpi vesipisteelle eikä se jono edes tuntunut liikkuvan! Muistaakseni pääsimme Itäportista ulos noin 30-45min kuluttua vaikka tarkoitus oli alunperin mennä länsiportista. Ja tästä päästään siihen miten vaikeaa siihen aikaan ja siinä mielentilassa onkaan suunnistaa. Etenkään tällä kartalla: http://www.provinssirock.fi/images/aluekartta-provinssi-web.pdf Sillä ei tee yhtään. Mitään. Alueen. Ulkopuolella. Kävelimme "ohjeidenmukaan" summassa minne sattuu ja löysimme kuin löysimmekin Konnan äidin ja pääsimme vihdoinkin istumaan. 

Istuminen ei ole koskaan

tuntunut

niin

hyvältä.