Mä en haluu kuolla tänä yönä

Kävin tänään siis leikkauttamassa sen varpaankynteni ja voi jumalauta se oli kamalaa. Tai ei muuten muttakun on piikki kammo. Ekat hetket oli pahimmat kun päätin etten katso ollenkaan. Puudutuspiikki tuntui aivan saatanan kamalalta ja niitä laitettiin heti kaksi molemmille puolille. Sitten odotettiin hetki ja laitettiin uudestaan, tällä kertaa ei tuntunut oikein missään. Sitten odotettiin hetki, laitettiin lisää... ja lisää... ja lisää... Luulin jo ettei sitä saada ikinä "nukkumaan". Sitten alkoi se operaatio. Oli omalla tavallaan tosi kivaa kun kuuli kauheaa revintää ja rutinaa muttei tuntenut mitään. Omalla tavallaan tosi ahdistavaa. Äiti itui vieressäni ja käski selittää elokuvasta Avain pakoon koska satuin mainitsemaan ostaneeni sen.

Niin tuli muuten hommattua Avain pakoon :)

"Kerro siitä juonesta" "En mä muista miten se menee" "No onko se niiku pako" "Ei se ihan" "Kuinka niin" "Ne on siellä pitempään, siitä on kirjakin" "Jaa,jaa - HYI MINKÄ NÄKÖNEN - noniin, noniin, mistä ne pakenee".... Kohta se oli ohi ja päätin katsoa vasta sitten kun tikit on saatu paikalleen. Koko jalka veressä. Eihän siinä muuta voinut kun nauraa. En tuntenut mitään vaikka varpaani näytti tuolta. Äidin sanoin "teuras jätteeltä", luutakin oli kuulemma näkynyt. YYYYHHH.

   Nyt varvas on vähän arka ja vuotaa verta, en tiedä pitäisikö siitä ihan noin paljon vuotaa verta mutta... Ei kai tähän kuole. Vai???

No joo, anteeksi jos joku samasta vaivasta kärsivä luki tämän :D

Ei siinä muuten mitään mutta ekat piikit sattui :) 

Sen jälkeen on vaan sillain "mitä se tekee? Sattuuko se?"

Ja kaikkia varmaan kiinnosti lukea tätä xD