Sunnuntait ovat maailman tylsimpiä viikonpäiviä. Omalla tavallaan se on se "ihana vapaapäivä" mutta toisaalta sitä ajattelee vaan koko ajan kuinka huomenna pitää jaksaa taas herätä aikaisin. Päätä ja niskaa särkee, onneksi tein läksyt jo perjantaina. Mutta viellä yksi vapaa päivä ja sitten voisi olla vähän pirteämmällä tuulella.
Sunnuntai päivissä on se hyvä puoli, että kun menee heti aamusta lenkille, missään ei ole ketään. Ihanan tyhjää. Kaupat eivät ole viellä auki, oman ikäiset nukkuvat ja loput löhöilevät kotonaan tai Jumalanpalveluksessa. Vähän liukasta oli mutta pystyssä pysyin, hyvä minä :o) Mun piti tällläkin kertaa ottaa kamera mukaan mutta unohdin sen taas, ei siinä olisi ollut kyl akkuakaan.
Mulla on vähän ikävä kotiin... Muutin siis vähän aikaa sitten sivukylältä keskustaan eikä tässäkään mitään vikaa ole mutta haluaisin silti kotiin. Katselin eilen kuvia huoneestani ja pihasta ja muusta ja kai mulla sen takia on ikävä. Kotona oli vaan niin kiva lenkkeillä ja oli oma piha. Pikku pentunikin oli siellä... <3 No, mennään tässä taas joskus kattomaan Pomoa mutta kumminkin... Osaan vasta nyt arvostaa sitä kylää, se oli ruma ja tylsä paikka kun asuin siellä, mutta nyt haluaisin sinne juoksemaan mussun kanssa.
Vähän ruskeeta kultaa poskeen (suklaata) ja se on siinä :D
 |
| maisema huoneeni ikkunasta... en muista millaista oli ilman kaihtimia |
 |
| heilahti ja näyn tuolla ikkunassa mutta älkää välittäkö :D |
 |
| ex-blondi ja Pomo <3 |
 |
| apocalypse |
 |
| älä sammu aurinko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti